Likaiset Legendat I

Aurinko kun päätti retken
Siskoistaan jäI jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen
Hämärä jo mailleen hiipi
Päivänsäde kultasiipi
Aikoi juuri lentää eestä sen

Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan
Se juuri oli noussut luolastaan
Kas, menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan

He katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kuumaa leiskuntaa
Sanoi: "Poltat silmiäni
Mutten ole eläissän
Nähnyt mitään yhtä ihanaa"

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo vaeltaa
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien

Mut säde vastas: "Peikko kulta
Pimeys vie hengen multa
Enkä toivo kuolemaa
Pois mun täytyy heti mennä
Ellen kohta valoon ennä
Niin en hetkeäkään elää saa"

Joo, niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
Kun menninkäinen yksin vaeltaa
Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
Ja toinen yötä rakastaa